Hola Finlandia!
Terveisiä taas täältä Espanjan auringon alta. Ajattelin kirjoitella tänne näin aikani kuluksi hieman kuluneista viikoista.
Eilen tuli siis täyteen kokonaiset kaksi viikkoa! En voi sanoa varmaksi muiden puolesta, mutta minä ainakin olen nauttinut sydämeni pohjasta jokaisesta hetkestä. Ensimmäinen viikko meni pällistellessä, eikä oikein ymmärtänyt että täällä sitä nyt vihdoin ollaan. Koulua olemme varsinaisesti käyneet viime viikon alusta alkaen, ja tunnit ovat olleet tähän mennessä varsin mukavia. Itse olen tykästynyt kreikkaan ja latinaan, ja niiden opiskelu tuntuu mieluisalta. Minä, Anni, Eeva,Iina ja Reeta napotetaan tosin espanjaa äidinkielenä puhuvien kanssa samalla äidinkielen tunnilla, mikä herätti aluksi vähän ihmetystä.
Pozo Alcónin murre poceño tuotti varsinkin aluksi varsin suuria ongelmia. Tuntui kuin ihan normaalitkin asiat sanottaisiin tuhat kertaa vaikeammin.Esimerkiksi fraasit "donde vas" ja "como estas" vääntyvät muotoon "andevaa" ja "comettaa"! Paikalliset nuoretkaan eivät tunnu aina tajuavan että heidän espanjansa ei ole ainut oikea tapa puhua.
Kylänä Pozo Alcón on mielestäni hyvin miellyttävä paikka asua. Vaikka asukkaita on vain reilut 5000, kylä on todella tiivisti rakennettu ja vaikuttaa, että asukkaita olisi enemmän. Itse nautin eniten illoista,jolloin käymme kävelyllä paikallisen "äitini" kanssa. Kello seitsemän aikoihin koko paikka herää eloon uudella tavalla, sillä ihmiset tulevat ulos taloistaan ja tapaavat toisiaan kaduilla ja kaupoissa.
Kaiken kaikkiaan eläminen espanjassa tuntuu mahtavalta. Ihmiset ovat avoimempia, iloisempia ja osaavat nauttia pienistä asioista. Meidän ja varmasti monien muidenkin perheissä ruokailu on aina päivän kohokohtia. Aamulla syödään jotain pientä yhdessä, koulussa bocadilla kavereiden kanssa, kolmen aikoihin lounastetaan ja vietetään pari tuntia siestaa, jonka jälkeen vanhemmat palaavat töihin ja me teemme koulutehtäviä tai lähdemme ulos kavereiden kanssa. Illan kohokohta on la cena, illallinen, jonka valmistamme usein yhdessä äitini ja siskoni kanssa hieman ennen kello kymmentä. Täytyy muuten vielä kehua, että espanjalainen ruoka on taivaallista! Täällä syödään paljon kalaa, salaatteja ja mereneläviä (joita en koskaan Suomessa suostunut maistamaan, mutta jotka nyt kuuluvat suosikkeihini!).
Tässäpä siis oli pieni katsaus espanjalaiseen arkeen, ja paljon olisi vielä kerrottavaa, mutta on todella vaikea pukea kaikkea tätä sanoiksi. Toivottavasti nämä harvat kuvat kertovat enemmän kuin sanat!
Besos,
Anniina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti